Pienipäinen kallonkutistaja

[Daison]

Psykoterapeuttini on pienipäinen. Ehkä vaikutelma johtuu siitä, että hän on muutenkin minua pienempi kooltaan. Saattaa myös olla, että hän on itsekin tarvinnut työnsä puolesta terapiaa ja kallo on siinä kutistunut.

Hän on hyvä kuuntelija. Nytkin hän katselee minua pieni päänsä kallellaan ja seuraa sanailuani ilmeikkäästi, kirjoittaa jotain vihkoonsa – kukahan niitäkin lukee. Minä näytän hänestä varmaan isolta ja miehiseltä.

– Sinulla taitaa olla suuret luulot itsestäsi? hän kysyy ja vilkaisee minua ovelasti.

Miten hän arvasi...? Hoitaisi vain hommansa, piru vieköön! Ei kohta huvita puhua tuollaisen pienipään kanssa enää mitään. Enhän minä täällä huvin vuoksi käy vaan päästäkseni eroon tavastani ajatella ääneen.