Hoikkana olet symppis

[Daison]

Sokeriverokarhu nurisi nurkassa, josta se ei saanut poistua ennen kuin oli syönyt lautasensa tyhjäksi.

– Miksi minulle aina annetaan syötäväksi näitä sokeripitoisia vihanneksia kuten porkkanoita ja perunii? Vähemmästäkin sokeriverokarhun sylki suuhun kuivahtaa.

Sokeriverokarhu oli tottunut syömään siten, ettei keskivartalolihavuus pääsisi iskemään iskemian tavoin. Se ei halunnut lihoa, sillä vyötärönmitan kasvaessa sen vetovoima pienenisi. Sokeriverokarhu halusi hurvitella vaikka olikin jo nelikymppinen. Sokeriverokarhu tilsasi perunat ja porkkanat pieneksi, pierunkuorenohueksi klimpiksi, jonka se pyöritteli palloksi, minkä se sinkosi ulos ikkunasta, kun kukaan ei ollut näkemässä. Se heilutteli tyhjää lautasta ja tiukkaa lantiotaan valvojalle kävellessään ulos. Vyötäisillään se tunsi hekumoivan katseen seurailevan vartalonsa jokaista liikettä.