Animo ajatteli, ettei eläinten pitäisi asua ihmisten kodeissa vaan elää vapaina.
Animo ei polttanut savukkeita, ei juonut viinaa eikä kahvia. Hän ei harrastanut tieteitä, ei edes salaa. Animon päivät kuluivat televisiota katsellen, hiljaisen itsetyydytyksen merkeissä. Joskus hän kävi kävelyllä.
Halpahallin edustalla Animo tapasi entisen työkaverinsa, joka piti itseään monin verroin Animoa fiksumpana. Animo antoi työkaverin lässyttää, kyllä Rhoda työkaverin kotiinsa ajaisi.
Työkaveri kommentoi ilkeästi Animon kielteistä näkemystä eläimistä lemmikkeinä. Työkaverin mielestä Animo oli itse eläin ihmisasunnossa, kun oli semmoinen tupakoi, joka ei edes tupakoinut. Silloin Animo oivalsi syvästi, että ihminenkin oli eläin, jonka erotti luolamiehestä vain luolamies, jolla oli pamppu.
