Isä ja poika ja pullonhenki
Isä oli töissä televisiossa. Pikku Oskar luotti isään vakaasti. Isä oli hyväntuulinen ja leikkisä mies.
Pulloa hän piti piilossa vaatekaapissaan. Työnantaja ei turhista motkottanut, mutta kerran sitten pidettiin puhalluskoe. Kaikki saivat hönkäistä pilliin. Värähtihän se mittari.
Oskar tunnettiin vakavana ja hiljaisena, viisaana miehenä, jolta kysyttiin neuvoa, kun tuli tiukka paikka. Hailakat silmät katselivat ahdistunutta avuntarvitsijaa ja aina löytyi sana, joka auttoi ja lohdutti.
Järven rannalla Oskar muisteli isäänsä ja sitä miten epäpyhä kolminaisuus oli pakko murtaa. Poika oli nähnyt pullonhengen vievän isän mukanaan. Hän se soitti televisioyhtiölle, kehotti tekemään puhalluskokeen kertomatta kenen aloitteesta. Tuohon kiveen isä löi pirstaksi viimeisen pullonsa.
Pulloa hän piti piilossa vaatekaapissaan. Työnantaja ei turhista motkottanut, mutta kerran sitten pidettiin puhalluskoe. Kaikki saivat hönkäistä pilliin. Värähtihän se mittari.
Oskar tunnettiin vakavana ja hiljaisena, viisaana miehenä, jolta kysyttiin neuvoa, kun tuli tiukka paikka. Hailakat silmät katselivat ahdistunutta avuntarvitsijaa ja aina löytyi sana, joka auttoi ja lohdutti.
Järven rannalla Oskar muisteli isäänsä ja sitä miten epäpyhä kolminaisuus oli pakko murtaa. Poika oli nähnyt pullonhengen vievän isän mukanaan. Hän se soitti televisioyhtiölle, kehotti tekemään puhalluskokeen kertomatta kenen aloitteesta. Tuohon kiveen isä löi pirstaksi viimeisen pullonsa.