Tuli sitten sekin päivä, kun Suomeen valittiin tyttöpresidentti. Tytöt olivat näet muotia ja päästiin sitä paitsi ennätysten kirjoihin. Eikä siinä mitään, tyttöpresidentti pärjäsi hommassaan ihan kelvollisesti. Hän otti vastaan kukkakimppuja toisilta tytöiltä ja jutteli heidän kanssaan heppakirjoista ja nukketaloista sekä tapasi toisinaan muita maailman silmäätekeviä. Keskustelut kaikkien kanssa sujuivat tyttömäisellä neuvokkuudella, presidenttiä oli kiva kuvata ja haastatella. Hänen uudenvuodenpuheitaan odotettiin kuin Taatan jorinoita muinoin. Ilmapiiri maassa muuttui lempeämmäksi, vihapuheet unohdettiin, asiantuntijat puhuivat tui-tui-politiikasta.
Tietysti kahdessatoista vuodessa kyllästyttiin tyttömäisiin kupruihin ja prinsessasatuihin. Poliittinen ilmapuntari synkkeni vanhemman mieshenkilön valinnalle. Eikä oikeastaan kulunut kauaakaan kun tyttöpresidentti oli vain lakastunut muisto menneisyyden joutavista hupsutuksista.
