Kinttu Nausikka: Aleks Maaliskuun Kutistuva piilomerkitys
Lähetetty: 09.05.2024 14:15Kinttu Nausikan elämäkerta kirjailija Aleks Maaliskuusta avaa Kuun pimeän puolen taiturin elämän sille ketä kiinnostaa. Kirjailijana Maaliskuu avasi uransa suurteoksella Kuun pimeä puoli. Arvostelijat näkivät siinä piilomerkityksiä, lukijat aavistelivat siinä piilomerkityksiä, kirjailijan vaimo jaksoi lukea sivulle 24 – sitten oli muuta puuhaa.
Kärvisteltyään kirjansa saaman piilomerkitysepäilyn kanssa kymmenisen vuotta Maaliskuu saattoi julkaistavaksi toisen kirjansa, joka oli romaani Anselmi. Arvostelijat näkivät siinä piilomerkityksiä, lukijat muistelivat puheita piilomerkityksista, kirjailijan vaimo kehui kansikuvaa, jonka oli itse piirrellyt.
Kymmenen vuoden kuluttua Maaliskuu, silloin jo lääninkirjailija, jatkoi tuotantoaan pienoisromaanilla Maalaiskoulu. Sen arvosteli maaseutulehden kirja-arvostelija, joka muisteli aikaisempia piilomerkityskohuja, lukijat ostivat kirjoja vähemmässä määrin, kirjailijan vaimo muisteli omassa blogissaan vuosia, jotka hän vietti lääninkirjailijan kanssa lakkautetulla maalaiskoululla.
Kun taas kymmenen vuotta kului, julkaistiin Maaliskuun runokokoelma nimeltä Sähinää. Arvostelijoita ei enää ollut lukijoista puhumattakaan, mutta kirjailijan vaimo kirjoitti blogissaan lämpimästi miehensä tuotannosta, josta osan hän oli itse lukenut, ja siitä millaisen matkan hänen kirjallisen uransa seuraaminen olikaan tarjonnut.
Kymmenen vuoden kuluttua eräs toistaitoinen blogeeraaja luki Maaliskuun koko tuotannon eli edellä mainitut neljä kirjaa ja kirjoitti niistä otsikolla Kutistuva piilomerkitys. Maaliskuu, tuolloin jo taiteilijaeläkettä nauttivana menneisyyden nimenä, ei koskaan saanut tietää, että joku oli vielä jostain löytänyt luettavakseen hänen kirjojaan.
Kärvisteltyään kirjansa saaman piilomerkitysepäilyn kanssa kymmenisen vuotta Maaliskuu saattoi julkaistavaksi toisen kirjansa, joka oli romaani Anselmi. Arvostelijat näkivät siinä piilomerkityksiä, lukijat muistelivat puheita piilomerkityksista, kirjailijan vaimo kehui kansikuvaa, jonka oli itse piirrellyt.
Kymmenen vuoden kuluttua Maaliskuu, silloin jo lääninkirjailija, jatkoi tuotantoaan pienoisromaanilla Maalaiskoulu. Sen arvosteli maaseutulehden kirja-arvostelija, joka muisteli aikaisempia piilomerkityskohuja, lukijat ostivat kirjoja vähemmässä määrin, kirjailijan vaimo muisteli omassa blogissaan vuosia, jotka hän vietti lääninkirjailijan kanssa lakkautetulla maalaiskoululla.
Kun taas kymmenen vuotta kului, julkaistiin Maaliskuun runokokoelma nimeltä Sähinää. Arvostelijoita ei enää ollut lukijoista puhumattakaan, mutta kirjailijan vaimo kirjoitti blogissaan lämpimästi miehensä tuotannosta, josta osan hän oli itse lukenut, ja siitä millaisen matkan hänen kirjallisen uransa seuraaminen olikaan tarjonnut.
Kymmenen vuoden kuluttua eräs toistaitoinen blogeeraaja luki Maaliskuun koko tuotannon eli edellä mainitut neljä kirjaa ja kirjoitti niistä otsikolla Kutistuva piilomerkitys. Maaliskuu, tuolloin jo taiteilijaeläkettä nauttivana menneisyyden nimenä, ei koskaan saanut tietää, että joku oli vielä jostain löytänyt luettavakseen hänen kirjojaan.