Suurmuftin puhelin

[Daison]

Joogi siemaisi vettä lasistaan ja jatkoi vertauksella:

"Vanha suurmufti kuuli puhelimesta, laitteesta, jonka avulla saattaisi puhua toisen henkilön kanssa, vaikka tämä toinen henkilö olisi vuorten ja jokilaaksojen takana. Puhelimesta hänelle kertoi varakas liikemies, joka aikoi hankkia itselleen puhelimen liikeasioitten hoitoa varten. Liikemies ehdotti suurmuftille, että he hankkisivat kumpikin puhelimen samalla kertaa, jolloin puhelinlinjan vetäminen tulisi halvemmaksi puhelimen omistajaa kohti. Siihen aikaan puhelin oli koko maailmassa vielä harvinaisuus, johon ainoastaan rikkailla oli varaa.

Suurmufti eli varsin yksinäistä elämää. Hänellä oli ympärillään vain vähän ihmisiä, joihin hän saattoi luottaa. Sitäkin enemmän löytyi silmänpalvojia, mielistelijöitä, epäluotettavia juonittelijoita ja salaisia vallantavoittelijoita. Suurmufti joutui varomaan sanojaan. Hän kaipasi menneitä aikoja, jolloin hän oli nuori opiskelija, jolloin hän löysi ystäväpiiristään lukuisia luotettavia, samanmielisiä opiskelijoita, hurskaita miehiä, joita yhdisti rakkaus uskontoa ja totuuden etsintää kohtaan. Sittemmin ystävyyksiin tuli säröjä, totuuden etsintä merkitsi eri asioita eri ihmisille niin että joittenkin kanssa välit rikkoutuivat tai ainakin keskinäinen luottamus alkoi rakoilla.

Kauas suurmuftin kotikonnuille, kylään, jossa ihmiset asuivat maanonkaloihin perustetuissa asunnoissa, missä syvistä kaivoista nostettiin raikasta vettä ja missä ihmiset yhä istuivat iltaisin pitkiä, hiljaisia aikoja nauttimassa iltateetä tai kahvia ja kuuntelivat hymyssä suin miten vaimeneva iltatuuli heilutti aasien valjastiukuja tallien seinustoilla, sinne, pieneen ja niin vaatimattomaan, viattomaan ja rehelliseen idylliin oli palannut asumaan hänen kaikista luotettavin opiskelutoverinsa, jota suurmufti ei ollut tavannut vuosikausiin. Ajatellessaan puhelinta, suurmufti ajatteli nimenomaan tätä toveriaan, joka nyt toimi opettajana oman kylänsä koulussa.

Puhelinlinjan vetäminen pieneen syrjäiseen kylään tuli erittäin kalliiksi suurmuftille. Monet ihmettelivät sellaisen tarpeellisuutta, sillä kulkihan sana kauppamiesten välityksellä. Sitä paitsi aprikoitiin mikä tarve suurmuftilla mahtoi olla pitää juuri nyt yhteyttä ystäväänsä, johon hän ei ollut pitänyt yhteyttä vuosikausiin. Toisaalta kaikki näkivät hyvänä sen, että pieneen kylään saatiin puhelin. Kaikki asukkaat hyödynsivät opettajan puhelinta, milloin se oli tarpeen, vaikkakaan mitään erityisen suurta hyötyä siitä ei koitunut, sillä puhelimia oli vielä niin vähän, ettei köyhillä kyläläisillä oikeastaan ollut kenelle soittaa.

Ensimmäinen puhelu, jonka suurmufti soitti tuohon pieneen, syrjäiseen kylään, oli kylän asukkaille suuri tapahtuma. Koko kylä oli kokoontunut opettajan asunnon ulkopuolelle kuullakseen kuinka puhelin soisi ensimmäisen kerran. Koesoittoja oli toki tehty, mutta nyt oli kyseessä ensimmäinen todellinen puhelu ja vieläpä suurmuftilta. Kellonaika oli sovittu ja kun puhelin soi, kyläläisten oli vaikea pidätellä innostustaan. Opettaja vastasi ja kuuli aikamoisen rahinan takaa vanhan ystävänsä, suurmuftin, äänen. He puhuivat keskenään hyvänlaisen tovin ja kylän asukkaat kuuntelivat herkeämättä.

Nämä puhelut toistuivat ja vähän kerrassaan kyläläiset ymmärsivät olla kuuntelematta opettajan puheluita. Vanhat opiskelutoverit keskustelivat opiskeluajoistaan, muistelivat entisiä tovereitaan ja opettaja kertoi suurmuftille kotiseudun elämästä. Suurmuftille nämä puhelinkeskustelut rätisevästä ja rahisevasta yhteydestä huolimatta tarjosivat tervetullutta vaihtelua. Hän oli mielissään kuullessaan ystävänsä viisaita puheenvuoroja hänen kertoessaan näkemyksiään niin vanhoista kuin uusistakin elämänilmiöistä. Suurmufti tunsi olevansa kuin syksyinen lehti, jonka lämmin syyssää oli herättänyt vielä eloon.

Ne harvat, jotka olivat läheisissä tekemisissä suurmuftin kanssa, huomasivat hänessä tapahtuneen muutoksen. Jotkut olivat siitä hyvillään, jotkut miettivät pitäisikö heidänkin hankkia puhelin. Hyvin harvat tiesivät, miksi puhelin oli ollut niin hyväksi suurmuftille.

Jopa suurmufti itse oli epävarma uuden hyväntuulisuutensa salaisuudesta. Sillä mitä hän oli saanut hankkimalla puhelimen: yhteyden vanhaan opettajaan, ystäväänsä, joka olisi ollut hänen tavoitettavissaan muutenkin. Ehkä vanha, viisas ystävä merkitsi hänelle paluuta menneisiin, vapaampiin aikoihin, jolloin hän itse suuntasi ajatuksensa johonkin sellaiseen, jota salaperäinen taide koettaa tavoittaa tai ainakin ylistää, johonkin, joka ylittää ihmisen käsityskyvyn, joka jättää taakseen ihmisten keskeiset pyrinnöt ja maallisen kilvoittelun.

Kun tätä hyvinvointia oli jatkunut muutamia kuukausia, ei suurmufti yllättäen enää saanutkaan yhteyttä ystäväänsä. Parin viikon kuluttua syy selvisi. Rajarosvot olivat tunkeutuneet kylän alueelle, surmanneet paikalliset lainvalvojat, rosvonneet kyläläisten tavarat ja tehneet paljon pahuutta. Hillittömyydessään rosvot olivat surmanneet myös opettajan, joka oli koettanut asettua kyläläistensä avuksi rosvousta ja pahantekoa vastaan. Samalla he olivat rikkoneet opettajan puhelimen.

Suurmufti järkyttyi syvästi. Häneltä neuvoja anelemaan tulleet saivat nähdä masentuneen, kokoon painuneen miehen, joka lateli heille pyhän kirjan viisauksia vanhasta muistista, ilman että tunteen häivähdyskään olisi näkynyt hänen kasvoillaan. Suurmuftin terveys oli mennyttä, hän lakkasi syömästä, kuihtui ja sairastui. Lääkärit eivät saaneet häntä enää tervehtymisen tielle. Kaksi kuukautta sairasvuoteella riitti suurmuftille. Hän nukkui pois hiljaisena."

Tämän kerrottuaan joogi piti lyhyen tauon ja joi taas vettä lasistaan.

[Valitettavasti tämä verrattain tuore kertomus loppuu tähän, eikä ole säilynyt muistiinpanoja siitä, mitä joogi vertauksellaan tarkoitti. Tutkijat ovat asiasta kahta mieltä. Yksi näkemys painottaa modernin ajan laitteen, puhelimen, käyttöönottoa. Uusi laite, joka ei ole perinteinen, ei ole Jumalalle mieleen, joten sen käyttöä seuraa rangaistus.

Toinen näkemys keskittyy vertaamaan suurmuftin uraa pienen kylän opettajan uraan. Sen näkemyksen mukaan suurmufti on menettänyt elämänsä siirtyessään korkeaan virkaan, kun taas köyhän kylän opettaja on hautautunut kyläläistensä pariin ja kuolee heitä puolustaessaan. Tämän suuntauksen edustajat ovat sitä mieltä, että molemmille olisi kenties paremmin toiminut jonkinlainen kultainen keskitie, vaikkakin vaikuttaa siltä, että juuri sitä kumpikin on koettanut välttää.]