Mopo moi! Hepo hei...

[Daison]

Vartin yli kymmenen ope tuli taas humalassa tunnille. Hän ei ollut asiasta moksiskaan vaan istuutui pöydälleen ja alkoi kertoa hevosen evoluutiosta. Kukaan ei ymmärtänyt miksi ope korosti että kyse ei siis ollut ovulaatiosta vaan evoluutiosta. Sammaltaen hän korosti miten tarkkana sanojen kanssa tuli olla.

Open mukaan hevonen oli alkujaan pieni, koiran kokoinen elukka, joka hirnahteli ohikulkijoille ja sortui herkästi maalilaukalle. Ihmiset pitivät hevosia lemmikkeinä ja ruokkivat niitä sokerilla ja omenoilla. Lopulta hevoset kasvoivat isommiksi kuin ihmiset, eivätkä ihmiset enää jaksaneet kantaa niitä mukanaan. Joku keksi sitten käyttää hevosia kantohommissa. Hevoset olivat niin lamaantuneita ylensyönnistä, etteivät jaksaneet vastustella, kun niille viskattiin länget niskaan tai satula selkään.

Ihmiset rakastivat kuitenkin edelleen hevosia yli kaiken. Niitä harjattiin ja niitä siliteltiin, niitten älykkyyttä pidettiin niin suurenmoisena, että ihmiset eivät kehdanneet miettiä itse mitään vaan ulkoistivat kaikesta murehtimisen hevoselle, jolla on isompi pää. Nimenomaan etupää. Hevosen etu saattoi mennä ihmisen etujen edelle. Perheessä, jossa kaikille lapsille ei riittänyt kenkiä, oli hevosella kuitenkin kengät ja ne vielä naulattiin kavioihin kiinni, ettei humma huumassaan niitä hukkaisi.

Aikaa myöten ihminen alkoi kuitenkin ajatella itse ja keksi mopon. Aluksi mopoilla ajeltiin harkitusti ja harvakseltaan, mutta viimein koitti sellainen aika, että mopoilla menivät tukka suorana nuoret pojat, joilla ei ollut vielä ajokorttia. Mopot viritettiin sellaisille taajuuksille, että kaikki naapurit heräsivät, kun ohi ajoi rajusti kaasua kääntävä, miessukuhormoonin innoittama ajattelija kypärä päässään tunnistamisen vaikeuttamiseksi.

Silloin oli hevosen aika väistyä syrjäisille talleille pikkutyttöjen ihailun kohteeksi. ”Kun mopot hirnuvat kylänraitilla ja keulivat katukäytävillä, on evoluutio saavuttanut yhden päätepisteensä”, sanoi ope ja tuijotti tyhjyyteen. Hänen pikkutakkinsa retkotti avoinna hänen päällään, kasvojen iho näytti hikiseltä ja parransänki tökötti tikkuisena. Sanottava oli loppu, sen kaikki huomasivat. Ope retkahti pöydältä tuoliinsa ja katseli meitä pitkään niin kuin joku voisi katsella pilalle poltettuja kukkopillejä.