Kirjoja joita ei kanzi kirjoittaa

[Daison]

Seuraavassa laatimiani kuvauksia muutamista kirjoista, joita ei kannata kirjoittaa. On kerrottu, että kirjoja kuuluu kirjoittaa vain mestarien, mutta toivon etteivät hekään sortuisi seuraaviin:

Kansankynttilänsydän. Katseltuaan muutaman Indiana Jonesin lähtee kansatieteen rotuperanssi Kinttu Nausikka toivioretkelle löytääkseen sen, jonka jo luultiin kadonneen – kansankynttilänsydämen! Tämä outouttaan kiiltävä teos on eeppinen runokokoelma, joka ei toimi edes runo runolta yksittäin luettuna. Se on vaellus, jonka voima on syvällistä, sieltä syvältä sitä voi hakea ellei pelkää eksyvänsä. Runon minä löytää kyllä kansankynttilöitä, mutta löytyykö sydän ja mistä paikasta? Sydänlieve lepattaa, noinko valo sammuu ennen ihmisyyden aamunkoittoa? Vai ehtiköhän jo ilta?

Pennit näppiin. Kuluttajavalistusta niille, joitten paranoian taso ei ole vielä normaaleissa korkeuksissa. Kirjasen kuusitoista kertomusta tarjoavat lukijalle oivan kurkkuureiän niihin maailmoihin, joissa jokainen kaupantekijä (myös ostaja) on potentiaalinen puijari. Nimikertomuksessa Artsi on kaupittelemassa anopilta jäänyttä pesukonetta viidelläkympillä ja arpoo mielessään kannattaisiko nettikirpparin myynti-ilmoitukseen ilmoittaa maksutoiveeksi käteinen vai uskaltaisiko pyytää maksua tilisiirrolla. Hän päätyy molempiin ankaran aivomyrskyn jälkeen. Kun ostaja sitten soittaa ja yrittää tinkiä hintaa neljäänkymppiin, Artsi on suostumaisillaan. Viime hetkellä hän älyää perua kaupan, sillä ostaja lupaa lyödä hänelle pennit näppiin. Nykyäänhän kaupat sovitaan sentilleen.

Maskin takaa. Jääkiekkomaalivahti tilittää kipeitä tuntojaan, joita löytyy ympäri kehoa, vaikka ura päättyi jo vuosia sitten. Että pitikin lähteä ammattilaiseksi sinne Kiinaan! Kirjan maisemakuvaus on henkeäsalpaavaa, varsinkin lukijalle, joka sairastaa savusumukeuhkoa.

Palikat niskassa. Resitentinlinnan jazzrumpali kertoo noloimmista sattumuksistaan soittajana erilaisilla keikoilla ja keikkamatkoilla. Sivistystä, sikailua ja muuta sekalaista käsitteleviä kuvauksia liudentavat keikkabussissa laaditut hiilipiirrokset, joista jotkut ovat kurvissa vähän heilahtaneet.

Maitojuna. Keskivertoeläkeläinen kirjoittaa muistelmansa, joissa hehkuvat 1950-luvun maalaismaiseman muuttuneet muistot ja sitä tehen sitten sammuneet toivonkipinät. Aika kuluu lehmiä hoitaessa ja lapsia paimentaessa, kunnes muutetaan maalta Helsinkiin, missä aika kuluu rakennussiivoojana, ruuhkabussissa ja ruuanlaitossa. Asunto hankitaan, inflaatio syö lainoilta korot ja pian koko pääoman, kunnes mies juo kaiken mitä oli hankittu. Miehen kuoltua ja lasten erottua vaimo palaa kaikkensa menettäneenä vanhoille kotiseuduille junassa, jossa ei kuljeteta enää edes maitoa.

Spagettikorot ja piikkiolkaimet. Ilmeikkäitä sanoja ja sanontoja näyttävien naisten ja miellyttävien miesten maailmoista, joissa ilmavimmat hypyt osuvat aina syrjään, mutta alastulo on varmaa. Urheilua välineillä ja vaatteilla, omaa ja muitten mielenterveyttä unhoittamatta.

Nauhoitamme puhelut palvelun laadun parantamiseksi. Laadunvalvonnan nauhavarastonhoitajan muistelmat. Hiljainen kellariarkisto muuttuu vähä vähältä kauhujen näyttämöksi, kun nauhoilla muhineet vuosikymmenten kiukut alkavat materialisoitua raivoonsa tikahtuneitten asiakkaitten haamuiksi. Auttaako varastonhoitajaa digitalisaatio vai pitääkö hänen turvautua antimagnetisaatioon, joka pyyhkii nauhoitetun materiaalin pois?

Narinaa ja napsahduksia. Väkevä romaani itäisestä Suomesta. Yksinäisyydessä ja erämaan keskellä asuva eronnut mies on vajonnut mielenmasennukseen puolison poistuttua maalikylien suuntaan. Lapsetkin pitävät yhteyttä harvakseltaan. Mies ei jaksa pudotella lumia katolta, vaikka talvi on harvinaisen runsasluminen. Katon narahtelu ja napsahdukset enteilevät pahaa. Kaurapuuroa ja lenkkimakkaraa einehtivän miehen elimistö tuottaa myös omat ääntelynsä, joita ei lievitä edes tanskalaisvalmisteinen pierulääke.

Munasarja. Novellikokoelma, jossa seurataan keski-ikäisiä miehiä muutosten kourissa. Harri raataa verohallinnossa niska limassa vuodesta toiseen, mutta missä viipyy palkinto kaikesta työstä? Harrin ratkaisu on lähteä opiskelemaan vielä viisikymppisenä. Mutta saako hän perhonsitojana sen enempää huomiota tai tunnustusta? Niminovellissa Severi on pahasti hyytynyt nojatuoliinsa, josta hän seuraa tv-ohjelmia. Lapset päättävät piristää isäänsä hankkimalla tälle ison television ja suoratoistopalvelun. Severi alkaa katsella palvelussa tarjolla olevia sarjoja ahkerasti ja vakavalla mielellä. Hän arvioi sarjat omalla asteikollaan, jonka alin taso on munasarja. Ajan myötä munasarjojen määrä kasvaa vyöryn tavoin mikä vakavoittaa Severiä entisestään.

Rajamaat kohtaavat. Satumaisen sattuman kautta sota Ukrainassa päättyy Ukrainan sotavoimien voittoon. Rauhanteossa Ukrainan ja Venäjän raja siirtyy Volgalle, Vienanmerestä tulee Ukrainan merenlahti. Suomi, Venäjän vanha rajamaa, saa uuden naapurin, joka nimensä mukaisesti on rajamaa sekin. Sotapakolaiset palaavat uuteen Ukrainaan, josta tulee hetkessä Euroopan mahtavin valtio. Pian ukrainalaiset ehdottavat Suomelle valtioliittoa – nimeksi tulisi Ukraina-Suomi-allianssi eli lyhyemmin USA.

[Daison]

Äitini Mustarastas koomillisessa mielentilassa. Kolmesta novellista koostuva kertomusten sarja leskiäidistä, joka seutukunnalla tunnettiin lempinimellä Mustarastas. Ensimmäinen novelli Äitini Mustarastas koomillisessa mielentilassa kertoo saman minkä kaksi seuraavaakin novellia, mutta Luojan kiitos, lyhyemmin. Kertoja muistelee äitiään, tämän yleensä hillittyä ja hallittua käytöstä, hänen pukeutumistaan ja sen herättämiä huomioita sekä erityisesti päivää, jolloin hänen käytöksensä ja pukeutumisensa suojamuuri hetkeksi purkautui kaiken kansan riemuksi. Toinen novelli Äitini Mustarastas kertoo äidin pukeutumisesta mustiin vaatteisiin – päivänpolttamiin, mutta peittäviin – ja siitä miten hänet tavanneet ihmiset luulivat äitiä ruustinnaksi, niin että äiti taisi lopulta itsekin uskoa olleensa rovastin vaimo. Novelli rakentaa aasinsiltaa viimeiseen novelliin nimeltä Koomillisessa mielentilassa, joka kertoo miten äiti kesäkuumalla taisi saada liikaa lämpöä huivinsa alle. Äiti käväisi joessa uimassa alusvaatteisillaan ja lasketteli vedestä noustessaan vanhoja kaksimielisyyksiä kyläläisten iloksi.

Wordlesta Sanalouhokseen. Viisaustiedettä ja nykypäivän multikulttuuria yhdistävä, pohdiskeleva teos kertoo kirjoittajansa, eläkkeelle sysätyn pitkäaikaistyöttömän arkisten ja pyhäisten aamujen ensimmäisestä parikymmenminuuttisesta. NYT:n sana-arvoitus Wordlen ratkottuaan kertoja siirtyy Hesarin Sanalouhokseen, kunnes on aika käväistä vessassa tarpeilla ja nauttia toinen kupillinen mustaa, laihaa kahvia. Noin kahdenkymmenen minuutin aikana kertoja pähkäilee netin sana-tehtäviä totutuilla metodeillaan ja pohtii sivumennen maailman tapauksia. Ovatko arvoitusten sanat suunnatut juuri hänelle, ovatko ne kannanottoja uutisista tuttuihin tapahtumiin vai saman sattuman satoa kuin vaikkapa hatullinen paskaa?

Motoriston Kervinen. Romaani päivittää lyhyessä muodossa ja romantiikasta riisuttuna kertomuksen Monte Criston kreivistä. Samalla kertomuksen tapahtumat siirtyvät keskiseen Suomeen. Kyyjärveltä kotoisin oleva Kervinen tunnetaan Motoriston miehenä, sillä hän aiheutti aikoinaan kauheat liikenneruuhkat Ahveniston moottoriradan liepeillä autokisojen aikaan. Kaikki jotka Kervisen tuntevat painavat miestä alaspäin seutukunnan sosiaalisessa arvoasteikossa. Kervinen ei pääse haaveilemaankaan kostamisesta, sillä hänellä on enemmän kuin riittävästi tekemistä arjessa selviytyäkseen. Vaimo ja lapset ovat lähteneet, Kervinen on ajautunut töissään potkukierteeseen ja mustalle listalle, kunnan viranomaiset pitävät miestä pilkkanaan ja vanha isoisä, jolle Kervinen ennen saattoi vähän vittuilla, voittaa lotossa isot rahat ja ostaa teslan. Lopussa Kervinen näkee kotinsa ohitse kulkevan hautajaissaaton ja heti sen perään tuplaperäkärryllisen hyvää hiekkaa. Kervinen ajattelee kyseessä olevan ison ponssarin hautajaiset, kun on hiekkaakin noin paljon. Se lohduttaa Kervistä edes vähäsen.

Kirjallisuuden tulevaisuus. Edesmenneeltä ameriikkalaiselta scifi-kirjailijalta Ivan Kvasimovilta on löydetty tähän asti tuntematon teos. Pienoisromaani on Ameriikoissa julkaistu nimellä Literary Robotics, suomeksi teos ilmestyy ensi vuoden kolmannella neljänneksellä nimellä Kirjallisuuden tulevaisuus. Kvasimov tunnetaan erityisesti robottien ja ihmisten yhteiseloa kuvaavista teksteistään, joissa kirjailija tuntuu pyrkivän ennustamaan tulevaisuuden trendejä. Tässä kirjassa Kvasimov kysyy, mitä tapahtuu, kun kirjat käyvät tarpeettomiksi. Kuvitteellisessa tulevaisuuden maailmassa kirjoja kirjoittavat ja lukevat enää robotit. Ne eivät tarvitse fyysisiä kirjoja, jotka muuttuvat museokamaksi ja erikoisiksi muistoesineiksi. Robotit lukevat toisten robottien kirjoittamia kirjoja, kunnes nekin bonjaavat, että kuka tahansa voi suoltaa tällaista kukkeaa soopaa. Siinä vaiheessa kirjallisuudella on jäljellä enää menneisyys, joka on kuin futuristisesta romaanista lähtöisin.

Demolishing the West and the Rest. Norjalainen futuristi Hossum Leckœje on kirjoittanut Donald Trumpin tulevia näkymiä kuvailevan teoksen, joka ehken julkaistaan suomeksi muutaman vuoden kuluessa, ellei silloin ole jo liian myöhäistä. Suomenkieliseksi nimeksi on kaavailtu Hohtimet kaivoon. Kirja on hirtehinen kuvaus länsimaitten ja samalla muittenkin maitten sortumisesta omaan mahdottomuuteensa. Hossum Leckœje tunnetaan Norjan television myöhäisiltojen Nukkumatti-ohjelmista, jotka sisältävät aikuisille tarkoitettuja kauhukertomuksia. Tässä kirjassa hän paljastaa itsestään uuden puolen, joka vaikuttaa lapsille sopimattomalta sekin.

Kotipaikka Varkaus, ammatti sama. Yksinhuoltajaäiti suunnittelee kaksivuotiaan lapsensa kanssa ovelan rautakaupparyöstön. He lainaavat auton samassa rivitalossa asuvalta puolisokealta eläkeläiseltä ja hankkiutuvat muina miehinä rautakaupan noutopihalle. Siellä lapsi harhauttaa varastomiestä sillä aikaa kun äiti nappaa kyytiinsä pienen kasvihuoneen. Kaikki sujuu mainiosti siihen saakka kunnes kasvihuonetta aletaan kasata. Tietotaidot eivät riitä monimutkaisten ohjeitten selvittämiseen ja lopulta he soittavat avuksi henkilön, joka onkin rautakaupan palveluksessa. Onnistuuko parivaljakko lumoamaan kokoamisapulaisen puolellensa? Valmistuuko kasvihuone ajallaan tai ylipäätänsä milloinkaan?

Kohtuus ja elämä. Siema on viettänyt elämänsä kohtuudessa. Lähestyessään eläkeikää hän matkustaa kesälomalle Kaskisiin. Kaskinen on kuin hänen kohtuullinen elämänsä kaupunkimuodossa. Siema lumoutuu aluksi kohdatessaan vertaisensa. Miten Siemalle käy, kun hän vierailee Kaskisten vahanukkemuseossa? Nuket tuntuvat puhuvan hänelle paljon vaikka eivät sano mitään. Käynti museossa muodostuu Sieman elämän vedenjakajaksi. On suuren päätöksen aika. Jatkuuko kohtuus vai odottaako jokin uusi ja tuntematon hiljaista Siemaa? Kirjalle on luvassa jatko-osa nimeltä Love.