Seuraavassa laatimiani kuvauksia muutamista kirjoista, joita ei kannata kirjoittaa. On kerrottu, että kirjoja kuuluu kirjoittaa vain mestarien, mutta toivon etteivät hekään sortuisi seuraaviin:
Kansankynttilänsydän. Katseltuaan muutaman Indiana Jonesin lähtee kansatieteen rotuperanssi Kinttu Nausikka toivioretkelle löytääkseen sen, jonka jo luultiin kadonneen – kansankynttilänsydämen! Tämä outouttaan kiiltävä teos on eeppinen runokokoelma, joka ei toimi edes runo runolta yksittäin luettuna. Se on vaellus, jonka voima on syvällistä, sieltä syvältä sitä voi hakea ellei pelkää eksyvänsä. Runon minä löytää kyllä kansankynttilöitä, mutta löytyykö sydän ja mistä paikasta? Sydänlieve lepattaa, noinko valo sammuu ennen ihmisyyden aamunkoittoa? Vai ehtiköhän jo ilta?
Pennit näppiin. Kuluttajavalistusta niille, joitten paranoian taso ei ole vielä normaaleissa korkeuksissa. Kirjasen kuusitoista kertomusta tarjoavat lukijalle oivan kurkkuureiän niihin maailmoihin, joissa jokainen kaupantekijä (myös ostaja) on potentiaalinen puijari. Nimikertomuksessa Artsi on kaupittelemassa anopilta jäänyttä pesukonetta viidelläkympillä ja arpoo mielessään kannattaisiko nettikirpparin myynti-ilmoitukseen ilmoittaa maksutoiveeksi käteinen vai uskaltaisiko pyytää maksua tilisiirrolla. Hän päätyy molempiin ankaran aivomyrskyn jälkeen. Kun ostaja sitten soittaa ja yrittää tinkiä hintaa neljäänkymppiin, Artsi on suostumaisillaan. Viime hetkellä hän älyää perua kaupan, sillä ostaja lupaa lyödä hänelle pennit näppiin. Nykyäänhän kaupat sovitaan sentilleen.
Maskin takaa. Jääkiekkomaalivahti tilittää kipeitä tuntojaan, joita löytyy ympäri kehoa, vaikka ura päättyi jo vuosia sitten. Että pitikin lähteä ammattilaiseksi sinne Kiinaan! Kirjan maisemakuvaus on henkeäsalpaavaa, varsinkin lukijalle, joka sairastaa savusumukeuhkoa.
Palikat niskassa. Resitentinlinnan jazzrumpali kertoo noloimmista sattumuksistaan soittajana erilaisilla keikoilla ja keikkamatkoilla. Sivistystä, sikailua ja muuta sekalaista käsitteleviä kuvauksia liudentavat keikkabussissa laaditut hiilipiirrokset, joista jotkut ovat kurvissa vähän heilahtaneet.
Maitojuna. Keskivertoeläkeläinen kirjoittaa muistelmansa, joissa hehkuvat 1950-luvun maalaismaiseman muuttuneet muistot ja sitä tehen sitten sammuneet toivonkipinät. Aika kuluu lehmiä hoitaessa ja lapsia paimentaessa, kunnes muutetaan maalta Helsinkiin, missä aika kuluu rakennussiivoojana, ruuhkabussissa ja ruuanlaitossa. Asunto hankitaan, inflaatio syö lainoilta korot ja pian koko pääoman, kunnes mies juo kaiken mitä oli hankittu. Miehen kuoltua ja lasten erottua vaimo palaa kaikkensa menettäneenä vanhoille kotiseuduille junassa, jossa ei kuljeteta enää edes maitoa.
Spagettikorot ja piikkiolkaimet. Ilmeikkäitä sanoja ja sanontoja näyttävien naisten ja miellyttävien miesten maailmoista, joissa ilmavimmat hypyt osuvat aina syrjään, mutta alastulo on varmaa. Urheilua välineillä ja vaatteilla, omaa ja muitten mielenterveyttä unhoittamatta.
Nauhoitamme puhelut palvelun laadun parantamiseksi. Laadunvalvonnan nauhavarastonhoitajan muistelmat. Hiljainen kellariarkisto muuttuu vähä vähältä kauhujen näyttämöksi, kun nauhoilla muhineet vuosikymmenten kiukut alkavat materialisoitua raivoonsa tikahtuneitten asiakkaitten haamuiksi. Auttaako varastonhoitajaa digitalisaatio vai pitääkö hänen turvautua antimagnetisaatioon, joka pyyhkii nauhoitetun materiaalin pois?
Narinaa ja napsahduksia. Väkevä romaani itäisestä Suomesta. Yksinäisyydessä ja erämaan keskellä asuva eronnut mies on vajonnut mielenmasennukseen puolison poistuttua maalikylien suuntaan. Lapsetkin pitävät yhteyttä harvakseltaan. Mies ei jaksa pudotella lumia katolta, vaikka talvi on harvinaisen runsasluminen. Katon narahtelu ja napsahdukset enteilevät pahaa. Kaurapuuroa ja lenkkimakkaraa einehtivän miehen elimistö tuottaa myös omat ääntelynsä, joita ei lievitä edes tanskalaisvalmisteinen pierulääke.
Munasarja. Novellikokoelma, jossa seurataan keski-ikäisiä miehiä muutosten kourissa. Harri raataa verohallinnossa niska limassa vuodesta toiseen, mutta missä viipyy palkinto kaikesta työstä? Harrin ratkaisu on lähteä opiskelemaan vielä viisikymppisenä. Mutta saako hän perhonsitojana sen enempää huomiota tai tunnustusta? Niminovellissa Severi on pahasti hyytynyt nojatuoliinsa, josta hän seuraa tv-ohjelmia. Lapset päättävät piristää isäänsä hankkimalla tälle ison television ja suoratoistopalvelun. Severi alkaa katsella palvelussa tarjolla olevia sarjoja ahkerasti ja vakavalla mielellä. Hän arvioi sarjat omalla asteikollaan, jonka alin taso on munasarja. Ajan myötä munasarjojen määrä kasvaa vyöryn tavoin mikä vakavoittaa Severiä entisestään.
Rajamaat kohtaavat. Satumaisen sattuman kautta sota Ukrainassa päättyy Ukrainan sotavoimien voittoon. Rauhanteossa Ukrainan ja Venäjän raja siirtyy Volgalle, Vienanmerestä tulee Ukrainan merenlahti. Suomi, Venäjän vanha rajamaa, saa uuden naapurin, joka nimensä mukaisesti on rajamaa sekin. Sotapakolaiset palaavat uuteen Ukrainaan, josta tulee hetkessä Euroopan mahtavin valtio. Pian ukrainalaiset ehdottavat Suomelle valtioliittoa – nimeksi tulisi Ukraina-Suomi-allianssi eli lyhyemmin USA.
