Lyhytkuunnelmia

[Tuoreina]

to be continued...

[Daison]

Sirkkustiina ja Hukkaroisto
(pisteliäs satunäytäntö aikuisille)


Hukkaroisto: (istuksii tienposkessa, Sirkkustiina tulee) No, päivää Sirkkustiina! Istahda hetkeksi tarinoimaan.
Sirkkustiina: Saatanpa istahtaakin. (istahtaa)
Hukkaroisto: Vaikutat väsyneeltä.
Sirkkustiina: Kuinka ollakaan, elämä tekee tehtävänsä.
Hukkaroisto: Niin, johan sinä olet hyvinkin sukukypsä. Tarkoitan, että olet jo ihan täysikasvuinen nainen. Mummon luotako olet tulossa?
Sirkkustiina: Sieltä tulen. Vien kotiin tätä puutaakkaa.
Hukkaroisto: Hyviä klapeja, juu. Kyllä noilla mökkiä lämmittää. Mistä se mummo niitä klapeja on saanut? Vai itsekö lie pilkkonut?
Sirkkustiina: Tiedät kyllä, että mummo saa näitä maksuksi vieraanvaraisuudestaan.
Hukkaroisto: Jaa klapeja maksuksi?
Sirkkustiina: Älä viitsi tekeytyä tietämättömäksi. Siellä niitä lappaa työttömiä metsureita mummon mökillä, niin että on koko mökki kohta klapeilla vuorattu.
Hukkaroisto: Ja mummo odottaa kävijöitä hame korvissa?
Sirkkustiina: Saisi olla mummon mökki lähempänä. Ei tarvitsisi kantaa näitä puita niin pitkää matkaa. Alkaa käydä voimille.
Hukkaroisto: Mitäs sinä nyt tuollaisia, nuori neito? Voi, että sinulla on pitkät ja suorat sormet! Miten ne lepäävät sylissäsi kuin koivunritvat vedenrajassa kesäisenä iltana. Ja sinun tuoksuvat suortuvasi laskeutuvat runsaille rinnoillesi kuin valkokukkaiset tuomenlehvät!
Sirkkustiina: Puhuisit joskus totta.
Hukkaroisto: Minkä minä sille voin, että olen Hukkaroisto ja tämä on satua. Mutta jos totta tosiaan haluat, niin mitäs sanot, jos menisimme yhdessä levähtämään tuonne suojaiselle kedolle – sinä ja minä?
Sirkkustiina: Sanon, että olet haiseva takkuturkki.
Hukkaroisto: Vai niin. Ei taida tulla kauppoja?
Sirkkustiina: No ei.
Hukkaroisto: Entä miten äitisi voi?
Sirkkustiina: Äiti on edelleen murheen murtama. Hänen kauneutensa on kadonnut kerta kaikkiaan.
Hukkaroisto: Äitisi olikin nuorempana mehevä, tuota, oikea kaunotar!
Sirkkustiina: Isä tietää kyllä, ettei hän ole oikea isäni, äidillä oli joku toinen... ennen häntä...
Hukkaroisto: Häntä? Ai, niin häntäpä niin... Mikähän se isällesi tuli? Lähti niin äkkiä...
Sirkkustiina: Isä pakeni vuorille, kun luomumansikkabisnes meni mönkään. Mansikkamaa mustui kesken kasvukauden. Kaikki johtui kasteluvedestä. Velkojat möivät maan mökkitonteiksi uusrikkaille, jotka nauttivat juomakseen jotakin muuta kuin vettä.
Hukkaroisto: Oliko vedessä jotakin vikaa?
Sirkkustiina: Tiedät varsin hyvin, että vaimosi myrkytti kaivomme. Siihen kuihtuivat isäni luomubisnekset.
Hukkaroisto: Minun vaimoniko muka myrkytti?! Se lempeä ihminen?
Sirkkustiina: Viime kesänä kun kaivo kuivui, löysimme myrkkyomenat kaivon pohjalta.
Hukkaroisto: Myrkkyomenat? Eikös tuo nyt ole jostain toisesta sadusta?
Sirkkustiina: Minullakin on jokin kaiherrus sisälläni.
Hukkaroisto: Voi tyttöseni? Missä se on?
Sirkkustiina: Vatsassa. Se on leikattu, mutta lääkärit arvelivat, että se voi uusia.
Hukkaroisto: Olen pahoillani. Mutta kuten tiedät, myös minun perhettäni ovat tragediat koetelleet. Ensin poikani teki konkurssin, kun hänen myymänsä katteettomat arvat osoittautuivat väärennetyiksi. Tosin hyvin taitavasti väärennetyiksi, vaikka itse sanonkin. Poika muutti häpeissään Saippuasaarille myymään jälleenvakuutuksia asuntokuplien varalle. Vaimoni elämä meni sekaisin pojan lähdettyä ja hänen laihdutuskuurinsa ovat siitä lähtien epäonnistuneet karkealla tavalla. Sellainen mansikki hän on.
Sirkkustiina: En osaa olla tuosta pahoillani. Olet sotkenut niin monen elämän, että hyvä on sinunkin saada maistaa omaa lääkettäsi.
Hukkaroisto: Ikävä kuulla, että olet minulle katkera. Luulin, että meistä voisi olla toisillemme iloa.
Sirkkustiina: Miten muka?
Hukkaroisto: Muuttaisit asumaan luokseni. Olisi lyhyempi matka mummon luo!
Sirkkustiina: Entä vaimosi?
Hukkaroisto: Olen ajatellut lähettää hänet, tuota, kauneushoitolaan. Hän tulee viipymään siellä pitkään. Ostan pelkän menolipun.
Sirkkustiina: Ja minä valmistaisin ruokasi ja siivoaisin kotisi? Mitä saisin palkakseni?
Hukkaroisto: Kyllä minä piialle annan sen mikä piialle kuuluu!
Sirkkustiina: Saat ainakin maksaa lääkärinpalkkioni.
Hukkaroisto: Katsotaan sitä sitten aikanaan.
Sirkkustiina: On siitä sinullekin hyötyä. Mitä parempi hoito, sen virkeämpi piika.
Hukkaroisto: Olkoon niin. Maksan hoidot. Milloin voit muuttaa?
Sirkkustiina: Kunhan äiti löytää itselleen mielekästä tekemistä. Voisitko vipata hänelle rahat kansanopiston kirjekurssia varten? Uskon että hänellä on salainen kirjeystävä jossakin.
Hukkaroisto: Hyvä on, hyvä on. Kuten huomaat, olen suostunut ehtoihisi. Voisinko nyt pyytää, suloinen Sirkkustiina, ikään kuin sopimuksellemme sinetiksi...
Sirkkustiina: Pientä etuottoa, niinkö? Mitähän jos käyt mummon mökillä niin kuin metsuritkin. Voit jättää klapimaksusi tähän tienvarteen – minähän ne kuitenkin kannan kotiini.
Hukkaroisto: Mutta neitokaiseni! Voin toimittaa teille klapeja vaikka koko vuodeksi, kunhan käyt kanssani kedolle ja annat pitää itseäsi hyvänä.
Sirkkustiina: Entä hoitomaksut?
Hukkaroisto: Tyttö hyvä! Minä lyön pennit näppiin. Joskin sitä ennen jotakin vallan muuta... (aukoo housunnappejaan)
Sirkkustiina: Mikäs siinä sitten! (itsekseen supisten:) Onkin jo sinun aika saada tartunta jalkoväliini villiintyneestä mädättäjäsienestä.