Rehellisyydestä, totuudesta ja puolitotuudesta

[Daison]

Rehellisyys on hauras olento.
Läpinäkyvä inisijä,
kuin itikka,
joka imee puolisäärestä verta.
Se aikansa lentää
kunnes sen nielaisee totuus
pääskynä taivaalla.
Ja totuus liitelee kaartelee
taivaankantta pitkin.
Totuus on suurempi kuin
rehellisyys.
Mutta voi totuuskin
törmätä
maitoautoon,
utarepilvessä rymistelevään,
ja kuolla.
Lapset löytävät sen
ja pitävät hautajaiset.
Pitkään huutelee
totuuden toinen puolisko
kumppaniaan
jatkamaan siitä mihin jäätiin.
Ja vielä seuraavana kesänä
kun rehellisyyden uudet sukupolvet
inisten kansoittavat mehukkaat polvet ja niskat,
seisoo totuuden puolivalmis savimaja
tyhjillään jonkun kuistin katonrajassa.