monologia.foorumi.eu

Linja-autot likaiset
reittinsä laajat, pikaiset
kumisin pyörin kiitävät,
kuin maata pitkin liitävät.
Sivulle et näe ikkunoista,
nuokkuvista matkaajista
huokuu roiskevesien
lemu märkäin lahkeitten.
Kilahtaa kello, vilahtaa
ajatus kodin lämpimään
vaan kun sinne kömpimään
pääset, ikkunasta näet
linja-autot likaiset
ja haistat niitten väet.

Erotiikka


täpötäyteen bussiin astui
nainen jonka sade kastoi
kostealle tuoksuen
pisaroina pilvien
peitti bussin kuomukaton
niin kuin sade kaatamaton
ujo kuutamo tarjota sai sen
ikkunapaikan reunimmaisen.

Viimeinen vuoro


ajettuaan renkaat sileiksi
kuskattuaan annat ja jussit
bussikuskia väsytti hän
muisti pysäkit paperipussit
junaradat varoituskolmiot
rampit ja soittokellot
häntä kutsuivat metsät
suo-ojat ja pientareet
ja kukkivat kesantopellot

loppui vuoro ja matkaajat
kaikki poistuivat matkustamosta
jo solmion löysäsi kuljettaja
hakien sopivaa nuotinnosta
rattia rennosti käännellen
reipasta rallia äännellen
hän vapaasti antoi jo mennä
– ja hyvä jos bussi ei lennä –
kun äkisti kilahti kellon häly
– kuka siellä ei ymmärrä äly –
oli jäljellä viimeinen matkustaja
kuolleessa kulmassa luurailija
hänet kuski kun päästi pois
pian tarvetta ollut ois
lepikkoreissulle kiireiselle
siis kuskille, bussissa viimeiselle.