monologia.foorumi.eu

kesäisen pojan lailla elin,
sykähteli auringon alla ties kuka
nilellä pelin männiköt kukahtelin
nukahtelin puutarhan rehevään
mehevään tuoksuun tunkesin
kuin pilvestä rakeitten myötäsuka

olin alaston hahmo naivistin
maalaama vihreän kankaan
ratisevaan rautalankaan
muistoksi jostain
tupluurin tuutista
juutista säkiksi
selväksi pläkiksi

allakan tekijä
pankolla makasin
pätsissä kylvin
tiinussa mylvin
taikinan päässä
reikäistä leipää
seipääseen lapoin
itikat tapoin

jymistin elää
puutarhakeinussa
polsterin päällä
lintujenlaulelusäällä

Suvi ja runo

Päivänä runon ja suven
kuleksin kesien käyden
sepitän osaston täyden
repäisen kuivakan ruven

kun runojen itiöpesä
pölähtää ilmojen teille
teille tai vaikkapa meille
aukiaa runojen kesä

hikeä huokuva paita
auringon haalistamana
korennon saalistamana
rannukas maailman laita