monologia.foorumi.eu

Ruotsi runolle rupesi,
vähät löyhkä tuo häpesi,
antoi soida värssyvirren
alla netin kurkihirren.
Rusahteli pihtipielet,
hampahille hajos' kielet,
mielettömän mellastaissa,
runon suolta ponnistaissa.
Sujunut ei kalevala,
pärelastu eihän pala,
kun on tupa täynnä häkää,
sylki suussa pelkkää räkää.
Yrittää saa silti ruotsi,
löytyneekö runoluotsi,
joka saisi värssyn soimaan
koreasti karkeloimaan.