Simon päivänä

[Daison]

Siltani simona tekaisin
ennen kuin sykäisin takaisin
jälkeni hiekalta lakaisin
mannulta mennyttä lukaisin
raivoa takaani sukaisin
jos vaikka hetken nyt makaisin
taitoni kukkia jakaisin
vai lienenkö turhankin sekaisin?

Sävelet siltaani suorivat
rintaani raastaen kuorivat
selkäni siltani kaarena
mustikkakunnaalle saarena
hartiat lankuille kastuvat
päälläni päättömät astuvat
juhlien laulaen soittavat
riemusta sätkien voittavat.

[Daison]

Jotta Martti maalle pääsee

Maalle halusi Martti,
se vanhan hanhen hajuinen,
se liian helppotajuinen,
kai päästä uuvahti vartti.

Simo sille sillan tekoon,
että Martti pääsis maalle,
erämaalle luonnikkaalle,
istumaan kusiaiskekoon.

Silta ryski mutta kesti,
pääsi Martti maansa päälle,
yksiöinen riitejäälle.
Siitä alkoi Martin testi.

Maja nousi miehen mukaan:
huteraakin hatarampi,
mittaansakin matalampi,
elo kulki myötäsukaan.

Viihteryyttä kyllä riitti:
huonekalut astiat ja
vuoteenansa pehkupatja
tekijäänsä kovin kiitti.

Tuli siihen Marjatta ja
heti kävi kahvin keittoon,
yöllä Martti reijän peittoon
- tikanpojan paljastaja.

Jonkun vuoden kasvattivat
hiuksia ja mukuloita,
mesimarjan poimijoita,
kovat kokivat ja kivat.

Kerran syksyn kurkiaura
myötä heidät houkutteli.
Älä hyvä sisko, veli
Martinlaista suohon naura.