Hyttysen pyhä
Pionin lakanat lytyssä lojuvat,
ruoho kuin kostea kesä,
sinisten runojen kellukkamahalla
sammalenpehmeä pesä.
Voi, mikä sieni on miehestä tullut
pyöreän pallonsa kera!
Paperin pinnalle harmaata lyijyä
tirisee pursuva hera.
Enpähän valita, sininen taivas ja
votkaakin kaapissa yhä.
Lähtee se pääsky, kun kesä on juotu
ja silloin on hyttysen pyhä.
