Kansanlauluja

[Daison]

Onni on rakkauden haudalla
kuin kukkaset akkunalaudalla.
Hetkisen tuoreina hehkuvat,
päivien myötä kuivettuvat.
Kasvaa, kukoistaa ja haipua,
matkansa määrässä taipua,
kaikki tuo elämänkulkua,
edeltäen kannen sulkua.

[Daison]

Optimisti

Optimisti taidan olla, usein petyn niin.
Pessimistihän ei pety muihin immeisiin.

Kauppareissustani toivon aina sujuvaa,
mutta muita väistellessä alkaa harmittaa.

Pessimisti taas jos oisin, tuskin pettyisin,
ekstrementtipäiksi toiset, kun jo tietäisin.

Optimisti pettyy aina koko maailmaan,
luottavaisen tietä silti tallustelee vaan.

Mistä kasvaa moinen usko optimistinen?
Kuinka jaksaa pettymykset kestomyönteinen?

Uusi päivä kaikki voittaa – ja jos ei voitakaan –
senkin jälkeen päivä koittaa toivo kontissaan.

[Daison]

Kalpenevatko tähdet?
Ne mitään kalpene!
Tiehesi kun lähdet,
et ees hyvästele.

Olit ankarana päällä
ja alla ihana.
Nyt tuijottelen täällä
laipion lautoja.

Aamuinen valju valo,
vartalo uupunut.
Lemmestä tyhjä talo,
kuin kukka kuihtunut.

Saan sentään työhön mennä,
olen kai onnekas?
Vierähdä viikko, lennä,
taas saapuu housukas!